Häivähdys Sveitsiä

Kaupassa oli Raclette-juustopaketteja "viimeisen päivän tarjouksessa". Ajattelin, että siinäpä oiva juhannusherkku kokeiltavaksi. Grilliä, varsinaisesta raclette-grillistä puhumattakaan, meillä tosin ei ole. Mutta koskas se olisi kokeilevaa kokkia häirinnyt, että ei ole virallisesti oikeansorttisia välineitä...? :)

Racletteviipaleista tuli uunissa sulatettuja ja kivasti paistuneita "juustopihvejä", uusien perunoiden ja muiden lisukkeiden kanssa. Juuston oma maku pääsi hienosti esille. Oikeastihan sen pitäisi olla sulanutta ja pehmentynyttä, kuplivaa, perunoiden päälle kaavittavaa. Nämä sen sijaan olivat jo suorastaan rapeita. Mutta ei se haittaa. Autenttisuuden korvaa hyvä maku.



Raclette-juustossa on vuoristoisen Sveitsin makua. Sen kunniaksi Psalmia 121:
Minä nostan silmäni vuoria kohti: mistä tulee minulle apu?
Apu minulle tulee Herralta, joka on tehnyt taivaan ja maan.

Tätä soppaa ei syöty...

Joskus sitä kaipaa vähän uudistumista.

Kesäkuun alussa minulla oli kahden viikon "pakollinen" nettipaasto, kun palveluntarjoajan muutos ei mennytkään ihan ongelmitta. Sen aikana ehdin tehdä ainakin yhden sellaisen asian, joka oli pitkään kokeiltavien listalla mutta jolle ei koskaan tuntunut olevan aikaa.

Kokeilin siis uudistaa ikivanhan, kulahtaneen olkalaukkuni kangasvärinapilla. En yhtään osannut arvata, mitä tästä tulee - laukku oli maastonharmaanvihertävä ja epätasaisesti haalistunut, ja oikeastaan liian iso sille yhdelle värinapille. Enkä kyllä koskaan ollut kokeillut mitään värjäystä.

Siinä sitten keittelin kummallisenvihreää, oudolta haisevaa keitosta. Poika kävi välillä kurkkaamassa kattilaan, mutta poistui silmät pyöreinä, kun äiti keittikin laukkua.

Huuhteluvaiheen puolivälissä tajusin, että tietysti kangasväri värjää kädetkin. Fiksu olisi käyttänyt kumihanskoja alun alkaenkin...

Mutta lopputulokseen olen kuitenkin, oikeastaan, aika tyytyväinen. :)



Koska en tajunnut ottaa "ennen"-kuvia, tässä kuvassa on mukana yhdet pojan verkkarit, jotka ovat aika lähellä laukun alkuperäistä väriä. (Pidin tuota samaa heijastinta laukussa aiemminkin, ja se likipitäin sulautui kankaan väriin silloin.) Miellyttävä tumma metsänvihreä lopputulos on huikean paljon parempi kuin alkuperäinen, vaikka onkin hiukan epätasaisesti värjäytynyt.

Eräänlainen seikkailu oli tämäkin, vaikka pidättäydyin maistamasta keitosta. Niin vaarallisesti en ehkä kuitenkaan halua elää ;)

Jumala kylläkin uudistaa vieläkin perusteellisemmin - ei hailakasta pintapuolisesti fiinimmäksi, vaan todella rähjäisestä uuden veroiseksi.

Niin tulkaa, käykäämme oikeutta keskenämme, sanoo Herra. Vaikka teidän syntinne ovat veriruskeat, tulevat ne lumivalkeiksi; vaikka ne ovat purppuranpunaiset, tulevat ne villanvalkoisiksi.
Jesaja 1:18

Ei ainoastaan leivästä...

(Jeesus) vastasi ja sanoi: "Kirjoitettu on:
'Ei ihminen elä ainoastaan leivästä, vaan jokaisesta sanasta, joka Jumalan suusta lähtee.' "
(Matt.4:4)

Meillä syödään noin 50/50 kaupan leipää ja itse leivottua leipää. Itse leivottuun jauhan suurimman osan jauhoistakin itse pikku pöytämyllylläni (ruista, vehnää ja kauraa). Jos minun pitäisi valita yksi ainoa ruoka-aine, jolla pitäisi pelkästään elää, se olisi täysjyväleipä.

Mutta pelkällä leivällä ei elä, vaikka haluaisikin. Enkä nyt puhu leivänpäällisistä, vaan sielun ja hengen ravinnosta. Hyvä leipä ja hyvä ruoka ilahduttaa sydäntä (ja suuta, ja vatsaa), mutta kun Jumalan sana, Raamattu, saa "kolahtaa" kohdalle, se vasta elähdyttääkin sydämen. Silloin tunnen oikein eläväni, kun Jumala kohtaa minut ja minä Jumalan.

Eikä leipäkään ole "pelkkää leipää", vaan se voi olla vaikka mitä. Esimerkiksi irlantilais-suomalainen soodaleipäkukka.

Irlantilais-suomalainen kukkasoodaleipä

reilut 500 g jauhoja
2 tl ruokasoodaa
1 tl suolaa
n. 5 dl maitoa / piimää / maustamatonta jogurttia (ja vettä)
n. 0,5 dl rypsiöljyä
(auringonkukansiemeniä tai muita siemeniä)

Mittaa ja sekoita kuivat aineet. Vaivaa neste joukkoon. Kun taikina on hyvä ja pehmeä, painele se kukanmalliseen silikonivuokaan. Paista n. 200-asteisessa uunissa, kunnes leipä on kypsää (irtoilee vuoan reunoista), n. 40 minuuttia.
Kumoa vuoasta lautaselle jäähtymään. (Öljyn ansiosta tämä todellakin irtoaa silikonivuoasta kuin unelma.)

Avaus

Elämä on seikkailua. Ja seikkailuissa on jokaisessa oma makunsa.

Seikkailen poikani kanssa. Retkillä lähialuella, retkillä kauempana. Ja vaikka ihan oman kodin ympyröissä. Kun oikein hyvin käy, olemme seikkailureissuilla koko perheen voimalla. Tai vaikkapa kaverien kanssa.

Kun ei ole varaa kaukomatkailuun muuten, matkustamme maailman ympäri omassa keittiössä. Kaikki maanosat mahtuvat keittiön pöydälle - tai ainakin niiden ruuat. Kokeillen, soveltaen, uutta luoden. Seikkailun makua sekin.

Kun Jumala saa johdattaa ja hallita, kaikessa on mukana seikkailun makua.

Psalmissa 34, jakeessa 9, sanotaan:

Maistakaa ja katsokaa, kuinka Herra on hyvä. Autuas se mies, joka häneen turvaa!